Tervetuloa uuteen blogiin!

peppicava.blogspot.com

Tänä vuonna meillä on ollut hieman hiljaisempi näyttelyvuosi. Tämän vuoden kolmas ja myöskin vuoden viimeinen näyttely käytiin Jyväskylän Paviljongissa, cavaliereiden erikoisnäyttely. Meille vuoden tärkein näyttely siis. :)

Erkkariin lähdettiin kahden ihmisen voimin. Tuleva handlerimme ei tällä kertaa päässyt matkaan mukaan. Managerin ja huoltojoukon avulla päivä vietiin mukavasti läpi. :D Cavaliereja osallistui erkkariin kaikkiaan 186. Pepin luokassa avoimia narttuja 35. Tuomarina toimi June Barraclough Iso-Britanniasta.

Näyttelyalue oli parempi kuin viime vuonna. Tilaa oli mukavasti. Peppi käyttäytyi oikein mallikkaasti eikä haukkunut yhdellekään koiralle, hienoa! :) Olipa Pepillä taas mukavaa, kun sai niin paljon uusia tuttavuuksia. Rennostikin Peppi osasi välillä ottaa!

Peppi on kyllä minun silmissäni erittäin kaunis, niin ruumiinrakenteeltaan kuin turkiltaan! Vaikka tällä kertaa tulikin EH, niin olen oikein tyytyväinen. :) On hassua huomata miten näyttelykärpänen aina puraisee uudestaan ja uudestaan, oli se tulos mikä hyvänsä. Luulen, että suurin syy on kauniissa ja hyvin käyttäytyvässä koirassani. Se tunne, kun tietää tehneensä näiden kahden asian eteen paljon ja se on muille nähtävissä. :) (Huom, näissäkään asioissa ei olla vieläkään valmiita.) Ensi vuonna jatketaan, toivottavasti useassa näyttelyssä!

Arvostelu:

Good body, nice size and shape, level topline, good tail-set, angulation and shoulders ok, good neck, pretty head, large dark eyes, good pigment, rich tan, good ears, moved well.

AVO EH

Aloitimme uudessa ryhmässä, tokon alkeissa. Mukana oli viisi koirakkoa. Yksi koirista oltiinkin aijemmin tavattu koirapuistossa. Viime kerta meiltä jäikin väliin, kun emme olleet Jyväskylässä.

Alkuun Peppi oli todella kiinnostunut vain toisista koirista ja mitä ympärillä tapahtui. Turhalta haukkumiseltakaan ei vältytty. Yritin kuunnella mitä ohjaaja meille sanoi, mutta Pepillä oli selvästi muut mielessä. Ehkä voisin ensi kerralla kokeilla sitä rauhoittumista mitä harjoiteltiin viime ryhmässä. Toisaalta hyvähän se on, että energiaa ja intoa riittää.

Kun treenit saatiin kivasti alkuun, Peppikin rauhoittui. Pepistä huomasi heti kuinka innokkaasti se teki tehtäviään. Hyvin kuuliainen ja tarmoa täynnä. Todella kiva nähdä kuinka Peppi tykkää tokosta, kuten agilitystäkin.

Tällä kerralla harjoiteltiin ihmisen ja koiran välistä tervehtimistä sekä ihmisten välistä tervehtimistä niin, että kaikki neljä tassua pysyisi maassa. Osittain meillä meni hyvin, mutta välillä Peppi innostui pomppaamaan kahdelle tassulle. Katsekontakti meni hyvin seuraamisessa. Maahanmeno istumisen kautta on hienosti hallussa, mutta maahanmenoa seisomisesta täytyy harjoitella. Paikallaoleminen maassa sujui oikein mallikkaasti. Uskalsin hyvin päästää remmistä irti, kävellä kauemmas, palata takaisin Pepin viereen ja palkata. Peppi piti koko ajan katseen tiiviisti minussa. Luoksetulo ja ohitusharjoitukset meni myöskin todella hyvin. Kumma, että ne ohitukset ei sitten lenkillä suju. Hyppyestettä harjoiteltiin viimeisenä. Laitoin Pepin istumaan esteen eteen, otin hihnan irti ja minun PITI antaa käsky hypätä yli, mutta kappas vain Peppi meni jo! Tuttua siis agilitystä! Reippaat, vauhdikkaat ja hienot oli Pepin hypyt.

Treenien jälkeen kotona Pepillä oli vielä energiaa. Oli tarkoitus tehdä Pepille aivotyötä maitopurkista, jonka sisään laitoin kuivatulla possun kärsällä täytetyn tyhjän vessapaperirullan. Sitä ei neiti viitsinyt ruveta repimään vaikka sen osaa kyllä tehdä. Peppi alkoi muuten riehumaan maitopurkin kanssa ja kylläpä lähti hetken meteliä kun maitopurkki sai kyytiä. Siihen sitten jäi matolle maitopurkki ja Peppi sai makoisat unet sohvalla.

Ennen joulutaukoa olisi vielä kolme treenikertaa. Toivottavasti päästään joka kerta mukaan.

Lenkkeilytreenit jatkuvat edelleen, mutta hyviäkin uutisia on. Jei! Pepin haukkuminen alkoi käymään minulle hyvin rasittavaksi. Tuntui, että mikään ei auta ja olin lähes luovuttaa. Lenkille on kuitenkin lähdettävä, show must go on, kuten sanotaan.

Kerran ajattelin, että menköön miten menee. Päätin olla kiinnittämättä mitään huomiota, vaikka Peppi kuinka haukkuisi vastaantulevalle koiralle. Huom! Tätä en todellakaan ollut ajatellut miksikään koulutukseksi! Ja niinhän minä tein, että pidin suuni supussa enkä namia kaivellut pussukasta, kun toinen koira lähestyi meitä. Jotain ihmettä siis tapahtui! Peppi ei haukkunut yhtään, vaikka oli muuten samalla tavalla huomioinut toisen koiran kuin ennenkin. Peppi otti iloisesti toisen koiran vastaan häntä heiluen ja pääsi tekemään vähän tuttavuutta. Siitäpä riemastuin ja nyt ollaan useamman kerran ohitettu ilman haukkumista toisille koirille. Tosin aina ei yhtä hyvin mene eikä edes sinne päinkään. Yritän kuitenkin palkata ja olla aidosti iloinen juuri silloin, kun ohitus onnistuu. Räksytykset jäävät huomiotta. Tärkeintä on siis, että mamma pitää suunsa kiinni eikä yritä kiinnittää nameilla huomiota. Siinäpä voikin vaikka mukavasti katsella lintuja tai pilviä taivaalla.

Vaikka treenit ovatkin menneet hieman parempaan suuntaan, olen ajatellut viedä Pepin rähinäkurssille vaikka se onkin hieman hinnakkaampi kurssi. Viimeisin mahdollisuus taitaakin olla ongelmakoirakouluttaja (ongelmaomistajakouluttaja  ),mutta kokeillaan nyt ensin mennä muuten. Periksi ei anneta!

Niin ja en tiedä onko tämä lenkkiräkytyksen hiljalleen pois hiipuminen sitten tämän toisen ongelman alku. Peppi nimittäin on ottanut elämäntehtäväkseen saada Jenkki white smilen eli syö purkkaa. Purkat pitää oikein etsimällä etsiä koko lenkin ajan. Niitä sitten vähän aikaa pureskellaan ja nielaistaan massuun ellen kerkeä saamaan niitä suusta pois. Se olisi varmaan alettava toden teolla opettamaan "jätä"-käskyn merkitystä. Se kun ei ole täysin hallussa. Mutta tälläistä taas täällä, ensi sunnuntaina yritämmekin suunnata taas tokon kenttätreeneihin. 

P.S. Nyt alan ymmärtämään miten käy kun maalaisjuntit tulevat kaupunkiin.

Osallistuimme aurinkoisessa ja pirteässä syys säässä Hau hau hallilla pidettävään mätsäriin. Koiria olikin reilu määrä paikalla. Pitkään saatiin odotella omaa vuora nimittäin aikuisia oli reilu 50. Tässä mätsärissä isot ja pienet aikuiset olivat samassa. Lämmin makkara virkisti odotellessa.

Peppi käyttäytyi kehässä oikein kauniisti ollen edukseen. Pöydälläkin seisoi ihmeen hyvin! :) Punainen nauha tuli,mutta ei sijoitusta neljän parhaan joukkoon. Punaisten kehän voitti meidän näyttelykouluttajamme upean suursnautserinsa kanssa. BIS kehää emme jääneet seuraamaan sillä päivä oli jo pitkällä. Jyväskylään piti vielä alkuillasta ajella. Mukava päivä oli jälleen!